Taustoja

Tervetuloa lukemaan G-pentueen elämää ja taustoja blogin muodossa. Koetan päivittää blogiin kuulumisia ja samalla vähän avata taustoja miten pentueeseen on päädytty ja mitä siltä odotetaan. Kirjoittajana toimin minä, Kaisa, Pukkilalainen koiraharrastaja. Elämää Dobermannien parissa vuodesta 1999 ja kasvatusta vuodesta 2003 alkaen. Kasvatan hyvin pienimuotoisesti, tavoitteena itsevarma ja tasapainoinen koira, jonka kanssa on hyvä harrastaa ja elää kotona. Terveys on minulle todella tärkeä asia ja vaikka tiedänkin, että täydellisen terveisiin koiriin on mahdotonta päästä, niin uskon tutkimisen ja avoimmuuden tuovan meille paremman tulevaisuuden.

Lisää kasvattamiseen liittyvistä ajatuksistani voi lukea omasta blogista: https://dobechester.blogspot.com/

Mutta sitten itse asiaan.

Ensin hieman Sissin taustoista: Sissin isään Javanthiin rakastuin vuosia sitten treenikentän laidalla Ruotsissa. Muistan edelleen sen ensi hetken, kylmät väreet kulkivat läpi kropan, kun todella temperamenttinen ja vietikäs uros haukkui piilolla. Ulkonäöllisesti ei mikään voittajauros, mutta ah, se itsevarmuus. Olin vain kerrasta myyty. Ajatukseni ja yritykseni olikin käyttää Javanthia itse jalostukseen, mutta koska elämä joskus heittelee, tuo yritys ei koskaan toteutunut. Kun siis oli mahdollisuus hankkia Javanthin pentu mielenkiintoisesta nartusta Iidasta (myös Iidan isä Don Diego vom Harten Kern sykähdytti vuonna 2009 minua kovin paljon IDC:ssä), oli päätös varsin selvä. Tästä pentueesta lähtee pentu kasvamaan tulevaisuutta varten. Jo tuolloin mielessä oli mahdollisuus yhdistää Sissi sukutaulunsa puolesta Vinniin.

Vinni sitten taas.. Toista samanlaista tuskin koskaan tulee. Sitä ääretöntä itsevarmuutta, temperamenttia, viettiä, terveyttä, ulkonäköä.. Vinnissä oli kaikki se, mitä Dobermannissa minusta kuuluu olla. Kaunis silti toimiva ja kaikinpuolin terve. Kohtalo teki silti tepposensa, Vinni oli minulle toinen dobermanni, mutta täysin eri maata kuin ensimmäinen dobberini oli. Osaltaan siksi, teinkin Vinnin kohdalla todella monta virhettä ja niistä johtuen koskaan ei päästy kisakentille asti. Minun kisajännitykseni yhdistettynä siihen, ettei Vinni mielestään tarvinnut minua, oli yhdistelmänä liian haasteellinen.. Rehellisesti en tiedä pärjäisinkö tänäkään päivänä Vinnin kanssa niin hyvin kuin haluaisin, mutta tekisin ainakin alusta asti hallinnan osana treeniä ja toivoisin parasta :)

Sitten tähän yhdistelmään. Sissi on luonteeltaan hyvin vietikäs ja hyvin ohjattavissa oleva narttu. Erittäin helppo opettaa uusia asioita, kun motivointi on helppoa vahvan saalisvietin ja taistelutahdon ansiosta. Sissin molemmat vanhemmat on tutkittu veteraani-ikäisenä sydämen osalta terveeksi, mikä on ehdottomasti keskivertoa parempi lähtökohta rodun tilanteen huomioon ottaen. Sissin riskit tulevat luuston puolelta, lievä spondyloosi rintarangassa, sekä C-lonkat aiheuttivat minulle pidemmän aikaa miettimisen aihetta. Halusin valita Sissille puhdasselkäisen uroksen ja koska ulkomailla selkiä ei kuvata, se rajasi valinnan Suomessa oleviin uroksiin (ja varsin nuoriin). Ja olihan tietysti edelleen olemassa Vinnin sperma.. Vinni kuvattiin muista syistä muutamia viikkoja ennen 10v. synttäreitä ja siinä nähtiin selän olleen puhdas spondyloosista tai muista muutoksista. Vinnin valintaa mietin kuitenkin todella pitkään, sillä Vinnin ollessa hyvin saalisviettinen ja taistelutahtoinen ja Sissin samoin, tulee harrastusominaisuuksia kerralla yhdistelmään roppakaupalla.. Kuitenkin kyseessä on "tulokseton" yhdistelmä ja ei käyttölinjoista, eivät tosi harrastajat kiinnostu yhdistelmästä siinä mittakaavassa kuin toivoisin. Toki, minulle tärkeintä on aina ollut hyvät kodit, joissa koirat pidetään perheenjäseninä ja niiden kanssa harrastetaan itselle ja koiralle sopivia lajeja - ja sellaisia koteja uskonkin löytäväni jokaiselle :) Ainakin yhdistelmä tarjoaa monipuolisuutta, ei poissulje näyttelyitä eikä pk-harrastamista ja oletusarvoisesti hyvin tasapainoisia koiria myös kotioloissa. Minua miellyttää, toivottavasti teitä muitakin! :)